Hengissä selvitty perille!

Heipä hei!

Amerikassa on jo 4 (!?) päivää oltu ja niistä muutama myös matkan varsinaisessa määränpäässä Pittsburgissa, Kansasissa.  Lennot ja maahantulo meni hyvin: muutamaa pientä aikataulusta myöhästymistä lukuunottamatta. Lauantai-iltana pistäydyin ystäväni Kian luona New Yorkissa, kun mulla oli siellä monen tunnin odotus. Kia opiskelee musiikkiteatteri Nycissä (Kian blogi). Oli ihana tavata pitkästä aikaa ja nähdä jo pikkuisen Isoa Omenaa kylläkin kamalassa kaatosateessa..

Rovaniemitytöt seikkailemassa Nycin yössä 

Joplinin lentokenttä, johon viimeinen lennoista laskeutui sunnuntai-iltana oli erään toisen suomalaisen mukaan pienempi kuin Kittilän lentokenttä.. Siinä teille vähän perspektiiviä näistä kokoluokista, missä mie nykyään täällä pyörin :D Hotelliin saavuttuani menin suoraan nukkumaan: ihka oikea sänky oli todella houkutteleva melkein 46 tunnin matkustamisen jälkeen.

Ensimmäinen auringonnousu Pittsburgissa.

Maanantai aamu valkeni kirkkaana Pittsburgissa. Kuljetusta koululle odottelin hyvässä seurassa: meidän kahden jyväskyläläisen lisäksi viimeiseen kyytiin jäi brazialainen tyttö sekä saksalainen poika, jotka molemmat puhuivat tosi hyvää enkkua. Koululle saavuttuani huomasin juuri kielitaidon olevan ongelma. Suurin osa muista kansainvälisistä opiskelijoista on joko aasialainen, arabi tai eteläamerikkalainen. He ovat tulleet tänne juuri oppimaan englantia eivätkä opiskelemaan yliopistoon. Heidän kielitaito on siis aika alkeellinen. Loppu päivä kuluikin sitten papereita täytellessä. Hermot oli mulla siinä aika koetuksella, koska muun muassa istuin 1,5h tuberkuloositestissä, jota en edes itse tarvinnut. Vain siksi, ettei omaa ryhmäänsä saanut jättää. Mun ryhmä koostui arabimiehistä, joiden luku- ja kirjoitustaitoa epäilin ajoittain suuresti... 

Kahdelta alkoi asuntolaan kirjautuminen: saatiin avaimet ja asunnossa pienen pyörähdyksen jälkeen, piti palata koululle jatkamaan paperisotaa. Paperit oli vielä suurimmaksi osaksi sellaisia, jotka oli lähetetty mulle jo Suomeen, ja olin ne jo siellä tunnollisesti kerran täyttänyt. Kun paperit oli saatu kuntoon, saatiin kyyti asuntolaan ja vietiin tavarat sisään. Muutaman tunnin laukkujen purkamisen jälkeen, palasin koululle syömään illallista. Siellä meille oli tarjolla ainakin 25 eri kotiruokavaihtoehtoa: ei voinut valittaa! :)

Tässä on mun kotitalo ulkoa -ei mikään ihan vanha talo!

Seuraavaksi odoteltiin taas kuljetusta. Tällä kerralla kauppaan, paikallisiin Walmartiin. Siellä alkoikin pienimuotoinen ostoshysteria! Mitä ihminen tarviikaan puolen vuoden aikana? Tärkeimpänä omalla listallani oli lakanat, peitto ja tyyny, että voisin nukkua jossain. Lisäksi piti ostaa kaikkea pientä, kuten pyykinpesuainetta, hiustenkuivaaja ja tietenkin ruokaa! Rahaa paloi ihan kivasti, mutta näitä tavaroita ilman en kyllä pystyisi täällä elämään.

En oo ikinä ostanut mitään näin paljoa!

Pitt Statessä aloitti tänä keväänä yhteensä 5 suomalaista minut mukaan lukien. Meitä on siis kaksi Jyväskylän yliopistosta ja loput kolme on Haaga-Heliasta. Porukka vaikuttaa tosi kivalta: sain ainakin nauraa ostosreissulla. Pojat olivat hyvin tarkkoja sisutajia, oikeasti! Meillä tulee varmasti olemaan hauskaa täälla. Ei sillä, että haluaisin hengata vain suomalaisten kanssa :D Jo muutamassa päivässä oon kuitenkin saanut huomata, että näytän vissiin hyvin suomalaiselta. Joka paikassa ennen kuin edes avaan suuni multa kysytään, olenko Suomesta -koululla, kaupassa jne. Tää kertoo myös aika paljon paikan vaihtarijakaumasta: Euroopasta suomalaisten lisäksi on tullut vain muutama tyyppi tänne.. Ja ehkä myös siitä, kuinka pitkä historia suomalaisilla vaihtareilla täällä on.

Monella varmasti kiinnostaa mun asunto. Kertauksena edelliseen postaukseeni: asun siis asuntolassa nimeltä Crimson Commons, eli mulla on oma huone neljän hengen solusta. Jaan siis keittiö/olohuoneen ja kylppärin kolmen muun tytön kanssa. En oo valitettavasti vielä tavannut kämppiksiäni, koska oikea koulu alkaa vasta ensi viikolla. Mutta asunto vaikuttaa oikein siistiltä ja viihtyisältä. Jos tällä perusteella voi jotain sen asukkaista päätellä luulen, että tullaan oikein hyvin toimeen.

Pikkukeittiömme :)

Saan olla kiitollinen: kaikilla ei ole telkkaria.

Kylppäri, jossa erilliset wc ja suihku.

Huomatkaa mun decorative pillow :D Tää oli valmis lakanapaketti:
ei välttämättä vastaa mun omaa makua, mutta paras saatavilla olevista. 

Aika kolkkoahan täällä vielä on..

Ei mulla säilytystila lopu,
kun tän lisäksi on vielä lipasto.

Tiistai, eli tämä päivä oli aika rento. Ainoa varsinainen koulujuttu oli health insurance -info, mikä kesti reilut puoli tuntia. Sitä ennen ehdin tutustua Pittsburgin pikkukaupunkiin kävellen.

Yliopiston vieressä on tälläistä periamerikkalaista
omakotitaloaluetta, vähän niin kuin leffoissa :)

International officen "ullakolta" sai käydä hakemassa tavaraa tietyn määrän ILMAISEKSI. Tavarat oli lahjoittaneet entiset vaihtarit tai yliopiston henkilökunta. Ideaalisintahan olisi ollut, jos oltais päästy sinne ennen eilistä kauppareissua, mutta kyllä sieltä silti vaikka mitä tarttui mukaan :)

Ajatelkaa, tää kaikki ilmaiseksi! Veitsikin oli vielä terävä.

Aika pintapuolisen kampuskierroksen jälkeen me Suomesta tulleet tytöt suuntasimme minnepä muuallekaan kuin mallille. Ostoskeskus oli aika pieni. En välttämättä vaatteita sieltä itselleni lähtisi shoppailemaan. Vieressä oli kuitenkin ruokakauppa ja mehän tytöt päätimme alkaa täyttää jääkaappejamme. Takaisin tulomatka olikin astetta mielenkiintoisempi: Amerikassahan ei pääsääntöisesti ole jalkakäytäviä ja ostoskeskus sijaitsi hautausmaan naapurissa, jonka läpi meidän oli pakko kävellä pilkkopimeässä. "Kotia" päästiin kantamuksineemme kuitenkin oikein hyvin, vaikka matkaa oli useampi kilometri. On tosi kiva, kun me tytöt täällä asutaan vierekkäin :)

Täällä on oikein kodikasta: samantyyppisiä tiilitaloja kuin Jyväskylässä koko kampus täynnä :)

Paikallinen Opettajankoulutuslaitos. Tuolla sitä tullaan varmaan istumaan monta tuntia.

Nyt on jo hirveä väsy! Sen verran on tullut käveltyä tuolla pikkupakkasessa. Täällä on kyllä ollut aivan ihana, kun koko ajan on paistanut aurinko. Se lämmittää jo! :)

Terkkuja Suomeen!