First Day of School + Muuta mukavaa viikon varrelta

Good Morning 2nd Graders!

Amerikkalainen alakoulu, joka on tässä ihan mun lähellä.

Keskiviikkona oli mun ensimmäinen koulupäivä! Siis olin ekaa kertaa "harjoittelussa" George E Nettles Schoolin, eli paikallisen alakoulun toisella luokalla. Kävin oman mielenrauhani takaamiseksi jo edellisessä viikolla tapaamassa luokanopea, joka oli noin 35-vuotias nainen. Ei ollut mitenkään erityisen lämmin ensikohtaaminen, mutta onneksi kävin. Sain kuulla, ettei seuraavana maanantaina, perjantaina eikä sitä seuraavana maanantainakaan ole koulua. Eikö nää lapset ole ikinä koulussa?! Lisäksihän menin eksymään koulun käytävillä ihan täysin, että oli ihan hyvä käydä tsekkaamassa paikka etukäteen.

Tässä on Teacher Candidate uniformu.
Kyllä tämä muistuttaa enemmän Shellin kassaa kuin opettajaa..

Keskiviikkoaamuna olin aikaisin koululla check-in:ssa ja annoin sihteerille taas kerran tuberkuloositestin tulokset ja lääkärintodistuksen. Menin luokkaan ja löysin open sieltä ilmeisesti tyttärensä kanssa. Huomasin muutenkin, että täällä on tapana, että lapset hengaavat vanhempiensa mukana ennen koulun alkua joko luokassa tai opettajainhuoneessa, mikä oli musta tosi outoa.. Näille lapsille personoituminen opettajan lapseksi ei vissiin sitten ole mitenkään uncool :D  

Tässä on mun luokan ovi.

Opettajahan laittoi mut heti työntouhuun: sain askarrella lapsille ystävänpäiväkortit. Opiskelin "teacher workspacessa" yksikseni mulle ihan vieraiden giljotiinien käyttöä. Tämä "opettajainhuone" muistutti musta enemmin kopiointihuonetta kaikkine papereineen kuin mitään opettajainhuonetta. (Otan kuvan joku kerta teille!) Siellä näytti aivan siltä kuin kukaan ei viettäisi aikaa kahvikupin äärellä eikä varmaan vietäkään.. Lapsilla on koulua 7:50-15:15, johon sisältyy lounas (25 min) ja YKSI 15 min välitunti!!! Olen järkyttynyt, miten kakkosluokkalainen (tai muunkaan ikäinen lapsi) jaksaa istua noin kauan tai miten opettajakaan selviää ilman taukoja?! Ei siinä tosiaan jää aikaa kahvitteluun opettajainhuoneessa.

Kun vihdoin sain kaiken leikattua menin luokkaan ja tunti oli jo täydessä touhussa. Oletin opettajan jossakin välissä esittelevän mut. Näin ei kuitenkaan käynyt koko 1,5h aikana, mitä siellä olin. Olin hyvin pettynyt. Olisin halunnut kovasti tutustua myös oppilaisiin. (Seuraavana päivänä yliopistolla kylläkin opin, etten ollut kokomukseni kanssa yksin..) Ei opetusharjoittelija kai ole tarpeeksi tärkeä henkilö esiteltäväksi, vaikka vietetäänkin kevään aikana luokassa vähintään 10 viikkoa. Tämän puolentoista tunnin aikana lapset tekivät tehtäviä koko ajan tauotta. Välillä ne luki parin kanssa ääneen, mutta muuten tehtiin hiljaa itsenäisesti tehtäviä. Ja täällä tokaluokkalaiset on vasta seitsemän vuotiaita! Itse istuin luokan perällä liimaten kortteja kasaan, mikä oli minusta ihan naurettavaa. Harjoittelun tarkoituksena on siis selvittää, onko opettajanura opiskelijaa varten. En ymmärä miten hiljaa yksin nurkassa askartelu auttaa ketään tämän päätöksen tekemisessä. Voin toki olla väärässä..

Olin kiinnittänyt jo aikaisemmin huomioita, kuinka hienosti koulun käytävät oli koristeltu enkä nyt puhu lasten taideteoksista, koska näistä oli lapsen kädenjälki kaukana. Miten opettajilla voi olla aikaa kaikkeen siihen askarteluun?! Kysymykseeni vastattiin pian: ei heillä olekaan. Luokkaan käveli nuorityttö ja alkoi askartelemaan vieressäni. Hän oli kans PittStaten opiskelija, joka työskenteli "tutorini" kolme päivää viikossa kakkosluokilla. Hän ei siis ollut edes kasvatustieteenopiskelija, vaan teki työtä puhtaasti rahan takia. Olin ihmeissäni, sillä tällä hetkellä 20 oppilaan -luokassa oli neljä aikuista: minun ja opettajan lisäksi kouluavustaja ja tämä tutori. Mitkä resurssit täällä onkaan! 

Saa nähdä mitä ensi viikolla tapahtuu... 

Päivän saldo. Jos lapset edes olisivat onnellisia :)

Mitäs muuta ihmeellistä viikkooni mahtui: tottakai ystävänpäivä ja laskiainen. 

Pullan leipominen olikin oma operaationsa. Kardemumman löytäminen tuotti erityistä vaikeutta. Walmartista löytyi purkki, jonka hinta oli vaivaiset 12,48 dollaria.. Ei tullut kauppoja. Kardemumma on kuitenkin asia, josta en anna periksi pullataikinassa. Onneksi pitkän etsinnän jälkeen Ron'sista löytyi kohtuu hintaisempi yksilö. Raesokeria (tai Swedish Pearl Sugaria) ei Pittsburgin pikkukylästä tietenkään löytynyt, joten pullien oli kelvattava ilman sitä. Maku ei vetänyt ihan vertoja äidin pullille, mutta ihan syötäviä noikin oli!

 

Me otettiin vähän varaslähtö laskiaispullien kaa.

Ystävänpäivä sujui sitten amerikkalais-suomalaistunnelmissa. Lounaalta palatessani ovella mua odotti tällainen ihana yllätys. Näistä on toivottavasti iloa koko kevääksi :)

Kiitos mun Valentine <3 Erityiskiitos myös apureille!

Illalla katsottiin suomalaisen ystävänpäivän kunniaksi (huonoa) leffaa hyvässä seurassa pitsaa syöden. Oli kivaa!

Kuvan saaminen olikin vähän vaikeampi operaatio :D

Huomenna voi olla vaara, että saamme vihdoin kauan kaivatun Snow Dayn eli vapaata koulusta. Toivotaan parasta!