Kansasin nähtävyydet päivässä

Viime sunnuntai oli esimakua tulevalle road tripillemme. Vuokrasimme auton ja suuntasimme kohti Topekaa Kansasin pääkaupunkia aamuvarhaisella. Kävimme brunssilla Hanover Pancake Housessa; sitä periamerikkalaisempaa ravintolaa saa hakea.. En ole ennen saanutkaan niin hyviä pannukakkuja; oikeasti maistoi, että ne oli kotitekoisia! Suosittelen: ekat herkulliset pannarit, joita olen Jenkeissä saanut!

Mustikkapannari banaanilla ja mustikoilla :)

Seuraavaksi matka, jatkui Westboro Baptism Churchia kohden. Kirkko on tunnettu vihapuheestaan homoja, juutalaisia ja poliitikkoja vastaan. Kirkossa on noin 40 jäsentä, ja pääasiassa homot ovat heidän vastustuksensa ja mielenilmaustensa kohteena.

Kirkkoa vastapäisillä naapureilla oli käynnissä hiljainen mielenosoitus..

Seuraavaksi matka jatkui kohti Brown vs. Board of Education -museota. Olen opiskellut aiheesta paljon Explorations in Education -kurssillani. Vuodesta 1954 lähtien tummilla lapsilla on ollut oikeus käydä samaa koulua kuin valkoisten. Topeka on kaupunki, josta taistelu tasa-arvosta alkoi 50-luvun alussa.

Vanha mustien koulu palveli nykyään museona. Yksi luokista oli restauroitu vastaamaan aikakauden luokkahuonetta.

En kirjoittanut tekstiä itse kuten arvata saattaa :D

Seuraavaksi pojat oli löytäneet netistä "nähtävyyden" nimeltä Truckhenge, vähän niin kuin Stonehenge. Paikka oli hieman erikoinen, mutta niin oli taiteilija paikan takanakin. Riikinkukkojen runsaudesta päätellen mies kasvatti niitä sivubisneksenä. Aikamoinen kokemus!

Oli vasta aikainen iltapäivä, joten matkamme jatkui seuraavaksi Kansas Cityyn. Kansas City on kaupunki Missourin ja Kansasin rajalla, ja itse kaupungin keskusta sijaitsee Missourin puolella. En olettanut kaupungin olevan alkuukaan näin kaunis.

Vierailimme ensimmäisen maailmansodan muistomerkillä, josta oli upeat näkymät kaupunkiin. 

Huipulla oli kattoterassi. Se oli aivan järkyttävän korkealla: pelotti ja kovasti.

Nähtävyyksien jälkeen suuntasimme kohti Plazaan, joka on KC:n keskustan shoppailualue. Aivan todella kaunis paikka! Arkkitehtuurisesti kiinnostava. Päädyimme kakkupaloille Cheesecake Factoriin ja ne oli niiiiin hyviä! 

Mutta vesi oli ilmaista :D

Pienen kaupungissa kiertelyn jälkeen olikin aika suunnata kohti kotia. Oltiin perillä kymmenen aikaan, että siitä saikin sitten mennä suoraan nukkumaan. Oli kyllä huippuhauska reissu, mistä kiitos kuuluu mahtavalle matkaseuralle!

Last Weeks of School

Minusta ei ole taas hetkeen kuulunut. Tänne on tullut kevät tai ehkä suomalaiselle jo täyskesä tällä välin. Tulppaanien ja narsissien kausi on mennyt jo ohi.. Lisäksi olen oppinut hyvin parin sateettoman kuukauden jälkeen, että täällä päin sataa ja usein huhtikuussa!

Gorilla Village

Tällä viikolla oli International Graduation Dinner, jossa saimme todistukset vaihdosta ja jaettiin kaiken maailman kunniamainintoja. Äänentoisto ei riittänyt meidän pöytään asti, jonka luonnollisesti olimme valinneet sijaitsevan lähimpänä seisovaa pöytää emmekä puhujanpönttöä. Täytyy sanoa, että odotukset eivät olleet korkealla, kun huomasimme Sodexon tarjoama ruoka. Tässä vaiheessa kouluruoka on tökkinyt pahasti jo aika kauan... Ihmeiden aika ei ole ohi: ruoka oli todella herkullista! Sodexo todisti osaavansa halutessaan tehdä oikeasti hyvää ja maittavaa ruokaa. Pakko mainita, että Amerikassa on kumma tapa kattaa pöytä siten, että jälkiruoka, tässä tapauksessa kakkupala, oli jo valmiina pöydässä alusta alkaen. Ihan kuin vain ihmisten kiusaksi!

Vain Pitt Statessa gorilla kelpaa pöytäkoristeeksi..

Graduation Dinner

Jokaisen vaihtarin tulee suorittaa Transitions-kurssi, joka periaatteessa tarkoittaa kahta kertaa viikossa 50 minuuttia pelkkien itsestään selvyyksien läpikäyntiä.. Suurimmaksi osaksi tunnit ovat olleet täyttä ajanhukkaa. Kurssin vaatimuksiin kuuluu käydä erilaisissa tapahtumissa, joista yksi oli Community Service, eli yhdyskuntapalvelu. Alkukeväästä kurssilla käytettiin tunteja sen selittämiseen, etteivät vain rikolliset suorita yhdyskuntapalvelua vaan myös vaihtarit ;D

Huomenna on raporttien palautus ja olin tietenkin jättänyt viime tippaan sen kaikista vaikeimman.. Tiistaisin pääsee papin mukana vanhainkotiin muutamaksi tunniksi vanhuksia tapaamaan, mikä lasketaan yhdyskuntapalveluksi. Päätin mennä sinne: ainakaan siihen ei menisi koko päivää. Mulla ei ole mitään vanhoja ihmisiä vastaan, mutta mennä vieraalla kielellä juttelemaan tuntemattomille vanhuksille heidän kuntoaan ja ymmärrystään tietämättä ahdisti minua. Meitä oli varoitettu, että meidän pitää olla varautuneita siihen, että vanhukset koskevat meitä, mikä kuulosti musta entistä ahdistavammalta. Olisin mennyt mielummin lasten pariin, koska niitä voisi ainakin kieltää, jos joku häiritsisi :D

Lähdin rohkeasti kuitenkin papin matkaan. En ollut ainut, joka oli jättänyt vierailun viime tippaan. Meitä oli yhteensä 15. Vanhainkodille saavuttuani olin iloisesti yllättynyt. Paikka oli paljon suurempi ja kotoisampi kuin oletin. Vastaan käveli useita koiria ja siellä oli muunmuassa lintuhäkki, kukkaiset verhot, kokoelma erilaisia sohvia ja pelikoneita (?!). Vanhukset oli koottu yhteiseen tilaan ja luvassa oli laulua. Hoitaja toi viereeni istumaan jugoslavialaisen Annin, joka oli oikein mukava ja pirtsakka mummo. Hän kertoi, kuinka hänen äitinsä oli opettanut hänet laulamaan lapsena. Hän halusi minun kokeilevan hänen tukkaansa, koska siinä oli jokin vialla. Minusta se oli ihan normaali. Meillä oli oikein mukavaa eikä ollenkaan ahdistavaa. Yhtä asiaa ihmettelin kovasti: huomasin, kuinka Ann haisi tupakalle. Tajusin, että veranta oli tupakkapaikka, jossa vanhukset saivat käydä sauhuttelemassa VANHAINKODISSA?!!! Musta se oli aika erikoista... Lopuksi papin vaimo vei vielä minut ja muutaman muun tytön tapaamaan vielä eräitä toisia mummoja heidän huoneeseensa. Mummot kertoivat meille vaivoistananja kyselivät opiskeluistamme. Olen hyvin iloinen, että menin sinne. Siitä tuli oikein hyvä mieli, kun itselle pienellä teolla piristi toisten päivää :)

Välihuomautuksena ONLY IN USA:

Kai tämäkin on liikuntamuoto, ainakin tämän papan mielestä.
Kurkkuun kaatuu kätevästi samalla myös Redbull..

Rakkaat julietit siellä Jyväskylässä, viime aikoina olen oppinut arvostamaan teitä ja ryhmätöitämme niin paljon <3 Tuskaillaan aina niiden kaa, mutta odottakaapa kun kuulette mun amerikkalaisesta kokemuksesta. Meidän piti tehdä 3-4 hengen ryhmissä Bulletin Board P.E.n kurssille. Tehtävä annettiin ja ryhmiin jakauduttiin jo tammikuussa. Olin niin iloinen, kun eräät tytöt kysyivät mua ryhmäänsä, vaikken silloin vielä tuntenutkaan ketään.

Ennen spring breakiä, eli yli kuukausi sitten, kyselin tytöiltä eka kerran, että onko heillä ideoita ja vaihdettiin puhelinnumeroita. Pari viikkoa sen jälkeen kyselin uudestaan ja perustin meille Facebookiin suunnitteluryhmän, koska se nyt olisi helpoin yhteydenpitotapa. Yhteistä aikaa ei tuntunut löytyvän, joten päätimme tehdä taulun viime perjantaina, koska deadline oli tämän viikon maanantaina. Kaikki, jotka tuntee mut tietää, etten ikinä jättäis mitään noin viime tippaan. Tunnin jälkeen perjantaina menin kysymään, missä tehtäisiin se taulu, niin tytöt valittivat väsymystä ja kysyivät, etteikö voitais tehdä se sunnuntaina. Suostuin pitkin hampain. 

Sunnuntaiaamuna toinen tytöistä ehdotti ajaksi puoli viittä, koska hän pääsee töistä neljältä. Aika sopi kaikille. Päivän aikana toinen tytöistä ilmoitti, että hänen kissansa "acts up" (=misbehaves) ja hänen täytyy jäädä kotiin. Valittelin asiaa ja oletin tekevämme työn toisen tytön kanssa sitten kahdestaan valmiiksi. Töidensä jälkeen tämä kuitenkin ilmoitti, ettei pysty tänään tekemäänkään sitä, koska on väsynyt. Ilmoitin, että ymmärrän kyllä, mutta deadline on seuraavana päivänä ja työ tulisi saada valmiiksi, mitä jos hän lepäisi hetken ja sen jälkeen tekisimme. Olisin tehnyt työn valmiiksi yksikseni jo aikoja sitten, mutta luokka sijaitsee parin kilsan matkan päässä eikä ole mitään mahdollisuutta, että olisin saanut kaiken sen paperin sinne asti pyörällä. Toisekseen mullahan ei samasta logistisesta syystä ollut paperia.

Hetki vastaukseni jälkeen menin pyykkitupaan ja portaissa vastaani käveli naapurintyttö, se samainen väsynyt tyttö ryhmästäni, poikaystävänsä kanssa iloisesti rupatellen. Siinä vaiheessa mulla keitti yli enkä edes tervehtinyt ja vaan sanoin vain, että vastasin hänelle Facebookissa. Kun pääsen takaisin kotiin, minua odottaa pitkä sepustus hänen "mental breakdownista" ja kuinka rankkaa hänellä on töissä. En mene tuomitsemaan kenenkään henkisiä romahduksia, mutta minusta tyttö vaikutti hyvin yhteistyökykyiseltä vielä hetki sitten -ainakin poikaystävänsä kanssa. Lopulta tyydyin monologiin Facebookissa ja he totesivat suunnitelmani olleen hyvä. No, tottakai se oli hyvä, kun heillä ei ollut parempaakaan. 

Maanantaina tunnin jälkeen askartalimme vihdoin ja viimein taulua, mutta aikaraja oli jo mennyt umpeen. Toinen tyttö saapui lopulta paikalle, vaikka aikaisemmin hän väitti autonsa hajonneen ja siksi estyvän tulemasta. Luulen, että toinen tyttö pakotti hänet paikalle, koska tiesi hänen valehtelevan jälleen. Seuraava ongelmamme oli raha. Tarvikkeet maksoivat 1.80 dollaria, eli 60 penniä per henkilö. Nähtävästi amerikkalaiset opiskelijat ovat niin rahattomia, ettei heillä ole 60 penniä.. Halusin saada vain valmista aikaiseksi, joten maksoin summan lopulta itse. Olin väsynyt tappelemaan.

Vihdoin perjantaina (vain 5 päivää myöhässä) saimme taulun seinälle. Loppujen lopuksi toisen tytön poikaystävä nitoi sen paikalleen. Lopputulos kertoo paljon yhteistyömme laadusta. Häpeäisin kuollakseni, jos joku tietäisin tuon olevan minun ryhmäni tekemä, mutta onneksi kukaan ei tiedä. Paitsi te kaikki :D Musta tää oli vain niin hyvä esimerkki siitä, miten käy kun yhteistyö ja kommunikointi ei suju. Lopputuloksena on liian pieni paperi rypyssä taululla, johon kaikki yksityiskohdat on vain heitetty kiireessä. Esteettisesti rumempaa saa hakea; sisältö olisi ihan ok, jos vain sitä näkisi lukea.

Vertailukohde, joka on saman luokan perällä.

Meän ryhmätyö...

Onneksi opiskelu ja ryhmätyöskentely on täysin erilaista Suomessa!

Viimeisiä viikkoja Pittsburgissa viedään! Vielä on viikko koulua, dead week ja finalsit jäljellä. Sitten se oiskin pari viikkoa road tripiä edessä Suomi-poikien kanssa :)

Jään mielenkiinnolla seuraamaan millainen hallitus Suomeen saadaan kokoon.

Heippa :)

Värien juhlaa ja tornadoita

Suomessa on juhlittu pääsiäistä, mutta tänä vuonna pääsiäinen ei näkynyt mun elämässä mitenkään, ainoastaan narsissit kukkivat pihoilla. En ole syönyt yhtään suklaamunaa eikä koulusta ollut lomaa :( Mulla olikin vähän erilainen pääsiäinen..

Lauantaina osalllistuimme intialaiseen kevään juhlaan nimeltä Holi. Tapahtuma oli hauska: jokainen löysi sisäisen lapsensa, ja heitteli innoissaan värijauhetta toisten päälle. Tunnelma oli vähän niin kuin lumisodassa paitsi vielä hauskempaa, koska toiset menivät sotkuun siitä. Eikö toisten sotkeminen ole aina hauskaa? Ainoa ongelma oli, et jauhetta meni joka paikkaan ja sitä oli sitten kiva pestä pois. Juhla muistutti vähän Color Runia, mutta ilman sitä 5km juoksemista :D

Tämä varoitus sähköposti tuli koululta.

Viime torstaina koin elämäni ensimmäisen tornadon; jouduimme menemään suojaan ja kaikkea. Oli hurjaa! Varoituksia säästä tuli joka tuutista, mutta mitä tekivät suomalaiset?! Harmittelivat, että on pimeää eikä pyörremyrskyä nää.. Satuin siis vielä olemaan kylässä ja eihän siinä auttanut muu kuin illansuussa kaatosateessa juuri virallisen "tornadovaaran" mentyä ohi kipaista kotiin. Matkanteko muistutti lähinnä kolmiloikkaa kuin kävelyä..

Keskilänsi on tornadoaluetta, erityisesti keväällä... Vuonna 2011 Joplinissa (lähin kaupunki, jonne esimerkiksi lensimme, 30min ajomatkan päässä Pittsburgista) oli pahin tornado 50 vuoteen USAn historiassa.  158 ihmistä kuoli. Kyse on siis oikeasti vakavasta asiasta tällä seudulla.

Tällä hetkellä tornadovaroitus on jälleen voimassa. Mulla on vielä tunti koulua edessä ja on jännä nähdä, miten vakavasti asia otetaan siellä. Jos sää vain sallii, menen illalla vielä korealaisen kulttuurin juhlaan. Luvassa on esityksiä ja korealaista ruokaa. 

Keväisiä terkkuja kaikille! :)

Spring Break in Miami

On one very early morning not so long time ago there was a girl stepping into her carriage, which went by the name of Pitt Taxi and American Airlines, to travel to this faraway city called Miami to meet her Prince Charming again. Prince Charming had traveled across the world to see his one and only again after months of agony. He had a perfect pink rose in his hands… Enough of this fairy tale! Even if it might not be so far from the truth, or even be the exact truth.

As you might imagine Miami was great. The weather was perfect; the occasional clouds were just what we needed from time to time. The temperature was around 80s (27C) everyday. Still, I was feeling cold most of the time. The AC was too cold inside, especially in the stores and busses. The only place it was perfect was the beach, where a cool breeze is coming from the ocean. It was not too cold or hot there.

Miami Beach

There is not that many sights in Miami, so besides walking A LOT around Miami Beach, we shopped and as you might be aware you need to walk to do that too. So, our feet were killing us by the end of the day. There were days that we tried not to walk that much but I think we succeeded in that only once: on that day we went on a boat tour, and there you cannot walk :D

This was taken on our bike trip.

Downtown Miami was a surprise. One would think it would be packed with people, but that is not correct. There was no one! And all the shops closed at six, what kind of city is that? Other people were worried that there would be too many crazy springbreakers with us in Miami. I don’t know where they all were, but at least they didn’t bother us.

There was an opportunity to go kayaking, paddle boarding,
jump on a water trampoline, or simply lay on a water mat on the catamaran trip.
It was awesome!

Besides sunbathing at the beach, shopping in the Dolphin outlet mall, and walking around the downtown, we went on a catamaran trip (and saw a real DOLPHIN), biked to the Key Biscayne Island, and of course we walked around South Beach. South Beach was THE PLACE, where the people, the restaurants, and the shops were. It took few days for us to discover that. We had 7-day bus tickets, which were great to get around Miami district. The public transportation is amazing in Miami!

Our home street by night

We lived directly in Miami Beach in a small studio. It was very inexpensive even though the location was perfect. There was a reason for the prize: it was very old, but luckily a very clean apartment. It did its job, but I wouldn’t probably stay there longer than a week, because of the moisture..

Some tips for people travelling on budget: get cheap accommodation from Airbnb, check Groupon for discounts (our catamaran trip was from there and it was half-prized), and take an UBER instead of a taxi. It’s very convenient and a lot cheaper than a taxi.

As a friend of mine pointed out: Miami is like a city in South Europe but without all the dirt, smell, and history. We didn’t yet cover all the things in our bucket list, so the only solution obviously is to come back some other time ;DD

Sometimes the moment is perfect :)

Mid-Term ja Suomen edustusta

Musta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan, joten tässä pikkupäivitys mitä täällä on tapahtunut viime viikkoina.

Mid-term oli ja meni pari viikkoa sitten. Mulla oli kaksi koetta, joten pääsin vihdoin tutustumaan paikallisiin monivalintakokeisiin. Yllättävää kyllä nyt olen oikeasti sitä mieltä, että monivalintakysymykset voi olla hyviä ja oikeasti mitata opittua. Olettaen, että kysymykset on hyvin suunniteltuja eli opettaja on panostanut. Onko mut jo tosissaan onnistuttu aivopesemään tähän amerikkalaiseen systeemiin..?

Photo by Josh Davis

Kokeet tehdään siis yllä olevan näköisille scantroneille, jotka pitää ostaa itse tai vaihtoehtoisesti hakea ilmatteeksi Hartman Hallista (vink, vink!). Kokeen jälkeen opettaja syöttää laput koneeseen, joka tekee viivan jokaisen missatun vastauksen kohdalle ja printtaa tuloksen. Aikamoista salatiedettä oli tulkita ekaa tarkistettua koetta. Aika helppoahan se kokeiden tarkistus näyttää olevan ainakin opettajalle..

Eka koe oli PE:stä, ja aiheena oli liikunnan ja sen opetuksen historia USAssa. Toinen koe mulla oli erityispedagogiikasta ja senkin aihe oli erityispedagogiikan historia, lait ja kaiken maailman akronymit diagnooseista lakipykäliin. Esim. EAHCA = Education for All Handicaped Children Act, joka nykyisin tunnettu nimellä IDEA eli Individuals with Disabilities Education Act. Helppoa kuin heinänteko eikö totta :DD Surullista on se, että olen luokan huippuja täällä (luokan keskiarvo, huonoin ja paras tulos näkyy netissä), vaikka mulla ei ole aiheisiin mitään pohjatietoa, omaa kokemusta enkä voi edes kiittää yleissivistystä.. Kaiken lisäksi sanasto on aika vieras. Yrittääköhän nää täällä ihan tosissaan vai onko ne oikeasti vaan tyhmiä ja patalaiskoja?!

Lisäksi mulla oli jo toisen opetustuokion pito metodikurssilla ja sain ehkä parasta palautetta ikinä. Harvoin tulee mistään niin hyvä mieli kuin siitä, että oma nautinto välittyy vaikka työskentelee vieraalla kielellä eli hyvin kaukana omalta mukavuusalueelta. Kyllähän se lisää luottoa siihen, että on oikeasti oikealla alalla!

Maaliskuun ekana viikonloppuna oli International Food and Culture Fair, jossa PittStaten kansainväliset opiskelijat pääsivät edustamaan kotimaataan. Mulle edustus oli kunnia-asia, koska olin lukenut aikasempien vaihtareiden blogeista, mitä he olivat tehneet, joten kyllähän munkin täytyi osallistua. Muut suomalaiset eivät asiasta samassa määrin innostuneet, joten itsenäisenä suomalaisena naisena menin pyöräyttämään 8 mustikkapiirakkaa sitten yksin. Lopputulos oli kylläkin seitsemän piirakkaa, koska yksi paloi, kun en osannut käyttää uunia..

Suomen lippu pysyi korkealla: monet tulivat jopa toisellekin kierroksella ja kaikki meni! Itse leipuria lopputulos hieman harmitti, kun maku ei ollut kohdallaan. Ei tollaiset valtavat pensasmustikat maistu mustikoilta, joten ei koko piirakka maistunut oikein mustikkapiirakalta. Onneksi amerikkalaisille näytti maistuvan ja päästiin reilusti voitolle, se kai siinä oli pääasia. Oikein mukava tapahtuma kaiken kaikkiaan! Menneiltä vuosilta löytyy Youtubesta video, jossa Suomi on upeasti edustettuna.

Lukukauden puoliväli huipentui perjantaihin, jolloin alakoulun opettaja, jonka luokassa olen käynyt 3 kertaa viikossa pari tuntia nyt jo reilun kuukauden ajan, antoi mun vetää St. Patrick's Day -bingon oppilaille. Oli hienoa huomata, kuinka ne lapset oikeasti ymmärsi mua ja pystyin hallitsemaan luokkaa myös englanniksi! Opettaja ei tainnut arvata millainen merkitys sillä oli mulle, mutta kyllähän se voitti tavallisen kokeiden korjauksen ja monisteiden lajittelun ihan 6-0. Toivottavasti tällaisia mahdollisuuksia olisi luvassa tulevaisuudessa vielä lisää!

Monella varmasti kiinnostaa, miten viime viikkoinen Spring Break meni. Lupaan kirjoittaa siitä oman päivityksen joskus tässä kun on aikaa!

Nyt terkkuja sinne Suomeen: täällä narsissit ja tulppaanit jo kukkii ja ruohokin on alkanut vihdoin vihertään. Toivottavasti kevät ja lämpö saapuu sinnekin. Meillä on ollut 15 astetta ja enemmänkin lämmintä (päivisin siis) jo 1,5 viikon ajan täällä Pittsburgissa :)

Amerikan outouksia osa 3

1) All the Time Snack Time



Amerikkalaisilla tuntuu olevan koko ajan nälkä. Oppilailla on joka tunnilla vähintään joku juoma matkassa, enkä nyt puhu vesipullosta. Minipretzelit on suosittu välipala, samoin erilaiset patukat. Ja sitten ihmetellään ylipainoa...

2) Trash Bags with Odor Control

Älkääkä edes mainitko kierrätyksestä...

Miksi tätä ei ole tajuttu Suomessa: roskapussejen tulee totta kai olla hajustettuja?! Ollaan me kehityksestä jäljessä siellä Peräpohjolassa... Muutenkin koko roskiskonsepti on ihan älytön: avoin astia keskellä keittiötä... Onko se sit ihmekään, jos ne jätteet nyt vähän haiskahtaa parin päivän jälkeen?

3) Alastomuus TABU

Vai onko sittenkään?

Jotkut teistäkin saattoi elää siinä harhaluulossa, että kuntosalien pukuhuoneet olisivat vaatteiden vaihtoa varten, mutta antakaa minun oikaista tietoutenne: NÄIN EI KUITENKAAN OLE! Pukuhuoneessa vaatteet tulee vaihtaa vessakopissa tai suihkuverhon takana, sillä kuka nyt kävisi suihkussa kuntosalilla?! Minä käyn ja vaihdan myös vaatteeni pukuhuoneessa, tiedän aiheuttavani muille kuntosalilla kävijöille traumaattisia kokemuksia loppuelämäksi.

4) Netflix



En ollut tiennyt, että Netflix on harrastus. Empiirisen tutkimusteni mukaan se vaikuttaa olevan opiskelijoiden numero 1 harrastus täällä. Toisaalta mitä muutakaan tekemistä täällä Pittsburgissa olisi kuin tuijottaa Netflixiä. Voin paljastaa teille, että ajoittain minunkin on tehnyt mieli hankkia Netflix. Milloin mulla olis muka aikaa katsoa sitä, kun en telkkariakaan ehdi edes avata? Ei sitä kyllä niiden mainosten ja liian laajan kanavatarjonnan takia kyllä jaksaisikaan katsoa.

5) Höyryävät viemärit


Tämä voi olla teille tuttu näky kauhuleffoista, mutta minulle se on arkipäivää. Saatoitte luulla höyryn olevan elokuvissa käytetty tehoste, mutta näin ei näytä kuitenkaan olevan. En tiedä, mistä se johtuu, mutta koko ajan tuntuvat viemärit savuavan... Creapyä minusta.

Lampi oli jäätynyt kauniiksi pakkasessa.

Tämä viikko on ollut surkea sään suhteen. On surullista katsoa säätiedoitusta ja todeta Suomen Lapissakin olevan lämpimämpää kuin Kansasissa, ja enkä vielä edes maininnut tuulta, joka lisää pakkasen purevuutta hulluna. Saimme viikonlopun nauttia myös lumesta.

Suomalaiset valvoivat tämän Gabyn ensimmäisen lumiukon ikinä valmistumista.
Oikein komea ukkohan siitä tuli!

Spring break ja Miamin lämpö tule jo!

Amerikan outoksia osa 2

1) Binder Clips

Nää klipsit oli mulle ihan uusi tuttavuus, mutta vaikuttavat oikein käteviltä. Ne on erityisesti opettajien suosima apuväline: pysyvätpä paperit ja kaiken maailman lappuset ojennuksessa. Käyttö ei ole aivan yksinkertaista ainakaan ekalla kerralla (ainakaan mulle), mutta näppäriä kun avaus- ja sulkemistekniikka on käyttäjällä hallussa. 

2) Tennisballs for Chairs

Hieman hämmennyin, kun ekan kerran näin paikallisella alakoululla vieraillessani tennispallot tuolien jaloissa. Ne on kyllä tosi käteviä laskemassa luokan melutasoa ja säästävät varmasti lattiapintaakin samalla. Tästä vois ottaa suomalaisetkin koulut mallia! Ja se on ehkä ensimmäinen ja viimeinen asia, mitä suomalaisten koulujen kanattaa ottaa mallia tämän mantereen kouluilta..

3) GOOD

Amerikassa vastaus kaikkeen on aina "good". Oli kyse sitten siitä, miten voit; oletko kylläinen; tai jos astut toisen varpaille -vastaus on aina "good". I'm good. You're good. Everything is good. 

Suomen vastine on: "Ei mitään." 

Tässä pieni demonstraatio teille:

Mitä kuuluu?                             Ei mitään.

Anteeksi.                                Ei mitään.

How are you?                 I'm good.

Sorry.                  No, you're good. / It's all good.

Would you like to have some more coffee?                          No, thanks. I'm good.

On se kiva, kun amerikkalaisilla on aina kaikki niin hyvin. Toista se on Suomessa, kun meillä ei ole ikinä mitään.

4) Pajamas in Public

Pahoittelen ensimmäiseksi, 

ettei minulla ole näyttää kuvamateriaalia, 

mutta se voisi järkyttää herkimpiä lukijoita.

Jo ensimmäisellä vierailullani  Amerikkaan järkytyin, kuinka amerikkalaiset voivat mennä kauppaan pyjamat päällä. Kyllä samat vaatteet päällä kuin he nukkuvat. Täällä Pittsburgissa olen huomannut, kuinka pyjamahousut ovat nähtävästi myös sovelias asu kouluun. Mielenkiintoista on, etteivät nämä opiskelijat muuten näytä siltä, että he olisivat juuri heränneet. Tukka on kammattu ja hampaat  ainakin toivottavasti pesty, mutta ilmeisesti aikaa ei ole ollut vaihtaa oikeita housuja jalkaan. Toivon todella, etteivät nämä ihmiset nuku niissä samoissa housuissa, joissa kuluttavat koulunpenkkiä...

5) Their Own Way -The Right Way?

Täältä on pakko tuoda kansiotkin mukana Suomeen,
jos haluaa sisällön mahtuvan jonnekin...

Kaikki tietää, että amerikkalaiset ymmärtävät vain omia mittojaan: maileja, jalkoja, paunoja, tuumia jne. No mitäs sitä turhaan muiden ehdoilla elämään, kun voi elää omillakin. Jopa paperi on erikokoista kuin muualla, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää: eurooppalainen paperin mitat on varmaan senteissä. Amerikkalainen paperi on lyhyempää ja leveämpää vähän niin kuin suuri osa ihmisistäkin täällä :D No totta kai myös kansiot ovat erilaisia kuka olisi muuta olettanutkaan... Aina pitää olla vähän erilainen.

Happy New Year!

Tällä viikolla oli myös kiinalainen uusivuosi: 2015 on vuohen vuosi. Perjantaina suuntasimme uudenvuoden juhlaan ilmaisen kiinalaisen ruuan perässä luonnollisesti. Kahden tunnin jälkeen selvisi, että juhla oli pelkkä gaala -ei ruokaa siis. Kaikesta huolimatta ehkä pikkuinen matkakuume nousi: Kiina voisi olla mielenkiintoinen matkakohde. Vaikka gaalasta opin kyllä sen, etteivät kiinalaiset  todellakaan ajattele, että vähempi parempi. Kyllähän sen maan väkiluvustakin huomaa :D